Kalastajan saappaissa - Osa 1

Soutaa huopaa edestakas luottaa ... keskellä Vuoksea

Vuoksen kalastuspuisto on aika lailla maailman napa. Idän ja lännen
kohtauspisteessä. Yhtaikaa keskllä maaseutua, kaupunkia ja Vuoksea.

Satu ja minä tehtiin ensimmäinen vierailu Vuoksen Kalastuspuistoon. Hieman meitä jännitti, kaupunkilaistytöt kalastamassa ja vieläpä saaressa ihan Imatran keskustan kupeessa. Onneksi meillä on mukana Juha-Matti kuvaamassa päiväämme, ehkä hän pelastaisi meidät oikein tiukan paikan tullen. Menomatkalla mietittiin, että mitä jos saadaankin kala? Pitääköhän se sitten peratakin itse= Päätimme yhdessä että jos kalaa tulee, niin totta kai perkaamme sen. Ei kai se niin hankalaa voi olla, eihän?

Siis oikeasti. Traktori ja kaikki. Taisto ei antanut mun ajaa vaikka olen käynyt
vaarin traktoriajokurssin. Mutta ympäri saatiin pyöriä...

Kalastuspuiston isäntä on Taisto. Hän odotti meitä. Hän taitaa olla aina paikalla ja on heti huolissaan vieraiden viihtymisestä ja varusteista. Taisto katseli hiukan asuvalintojamme ja yritti ehkä vähän opastaakin, kun halusimme lähteä kirpeässä syyssäässä veneellä Vuokselle. Ilman muuta tahdoimme. Vuoksi on Suomen hienoin kalapaikka ja täällä voi kalastaa ihan veneellä  vaikka talvipakkasesa. Taisto varmisti varustuksemme ja myi meille kalastusluvan. Sellaisen Vuoksella tarvitsee.

Ensimmäinen kalastuslupani ikinä!

Hei valitaanko tää vene? Kyllä varmasti osataan mennä tälläkin. Kalastuspuistossa on valinnanvaraa joka
kalastajan makuun. Ja talvella pääsee kyllä jäällekin.

Kalastuspuistosta saa tarvittavat kalastusvarusteet. Me tarvittiin onki - vai mikä virveli se olikaan.
Ja tietysti haavi haaveittemme vonkaleita varten.

Vakuutimme Taiston ja nuoremman Kainulaisen siitä, että ihan oikeasti valittiin sopivat varusteet. Panostettiin varsinkin saappaisiin, molemmat valitsivat pitkävartisimmat saappaat mitä omistavat. Kalastajan saappaissahan on korkea varsi. Se riitti vakuuttamaan, että pärjäämme. Saatiin kuin saatiinkin asianmukainen kalastuslupa kuntoon ja sopivat kalastusvälineet ja tietenkin soutuvene. Rannassa vielä hieman opastusta ja pelastusliivit. Haavin halusin ehdottomasti mukaan, sillä olin varma että saan vähintäänkin 4 kilon lohen. Sen nostamisessa tulisin tarvitsemaan haavia, Ihan varmasti!

Kun oli aika nousta veneeseen kävi ilmi, ettei Satu ole koskaan soutanut. Olimme kaikki vahvasti sitä mieltä että Satu on tänään se joka soutaa. Niinpä Taisto piti meille pienen opastuksen soutamisesta (ja huopaamisesta).

Kestääköhän tämä vapa vonkaleeni? Vuoksen Fishing Clubin
aikoina herrat kalastajat olivat saaneet ennätyssuuria...

Eri vodenaikoina Vuoksi elää kauniina. Synkinpänänäkin syyspäivänä.

Satu oppi soutamisen (oikeasti huopaamisen) salat erittäin nopeasti! Ei meillä ollut mitään ongelmaa.

Tosin minun kalastuksesta ei voinut sanoa ihan samaa.

Koitin kovasti heitellä virveliä ja heilutella haavia. Muistin kaikki lukeneeni lukuisat tarinat varmasta saaliista. Saattaa olla, että kotiin täältä tuodut sammet ja lohet ovat sittenkin tulleet Taiston varmasta lammikosta. Joskus ovat tulleet makoisina savustuspöntön kautta. Mutta ei tänään minulle sintin sinttiä! Neljän kilon lohi jäi vain haaveeksi...

Vuoksen Kalastuspuisto

Mainostoimisto Dominus