Kalastajan saappaissa - Osa 1

Soutaa huopaa edestakas luottaa ... keskellä Vuoksea

Vuoksen kalastuspuisto on aika lailla maailman napa. Idän ja lännen
kohtauspisteessä. Yhtaikaa keskllä maaseutua, kaupunkia ja Vuoksea.

Satu ja minä tehtiin ensimmäinen vierailu Vuoksen Kalastuspuistoon. Hieman meitä jännitti, kaupunkilaistytöt kalastamassa ja vieläpä saaressa ihan Imatran keskustan kupeessa. Onneksi meillä on mukana Juha-Matti kuvaamassa päiväämme, ehkä hän pelastaisi meidät oikein tiukan paikan tullen. Menomatkalla mietittiin, että mitä jos saadaankin kala? Pitääköhän se sitten peratakin itse= Päätimme yhdessä että jos kalaa tulee, niin totta kai perkaamme sen. Ei kai se niin hankalaa voi olla, eihän?

Siis oikeasti. Traktori ja kaikki. Taisto ei antanut mun ajaa vaikka olen käynyt
vaarin traktoriajokurssin. Mutta ympäri saatiin pyöriä...

Kalastuspuiston isäntä on Taisto. Hän odotti meitä. Hän taitaa olla aina paikalla ja on heti huolissaan vieraiden viihtymisestä ja varusteista. Taisto katseli hiukan asuvalintojamme ja yritti ehkä vähän opastaakin, kun halusimme lähteä kirpeässä syyssäässä veneellä Vuokselle. Ilman muuta tahdoimme. Vuoksi on Suomen hienoin kalapaikka ja täällä voi kalastaa ihan veneellä  vaikka talvipakkasesa. Taisto varmisti varustuksemme ja myi meille kalastusluvan. Sellaisen Vuoksella tarvitsee.

Ensimmäinen kalastuslupani ikinä!

Hei valitaanko tää vene? Kyllä varmasti osataan mennä tälläkin. Kalastuspuistossa on valinnanvaraa joka
kalastajan makuun. Ja talvella pääsee kyllä jäällekin.

Kalastuspuistosta saa tarvittavat kalastusvarusteet. Me tarvittiin onki - vai mikä virveli se olikaan.
Ja tietysti haavi haaveittemme vonkaleita varten.

Vakuutimme Taiston ja nuoremman Kainulaisen siitä, että ihan oikeasti valittiin sopivat varusteet. Panostettiin varsinkin saappaisiin, molemmat valitsivat pitkävartisimmat saappaat mitä omistavat. Kalastajan saappaissahan on korkea varsi. Se riitti vakuuttamaan, että pärjäämme. Saatiin kuin saatiinkin asianmukainen kalastuslupa kuntoon ja sopivat kalastusvälineet ja tietenkin soutuvene. Rannassa vielä hieman opastusta ja pelastusliivit. Haavin halusin ehdottomasti mukaan, sillä olin varma että saan vähintäänkin 4 kilon lohen. Sen nostamisessa tulisin tarvitsemaan haavia, Ihan varmasti!

Kun oli aika nousta veneeseen kävi ilmi, ettei Satu ole koskaan soutanut. Olimme kaikki vahvasti sitä mieltä että Satu on tänään se joka soutaa. Niinpä Taisto piti meille pienen opastuksen soutamisesta (ja huopaamisesta).

Kestääköhän tämä vapa vonkaleeni? Vuoksen Fishing Clubin
aikoina herrat kalastajat olivat saaneet ennätyssuuria...

Eri vodenaikoina Vuoksi elää kauniina. Synkinpänänäkin syyspäivänä.

Satu oppi soutamisen (oikeasti huopaamisen) salat erittäin nopeasti! Ei meillä ollut mitään ongelmaa.

Tosin minun kalastuksesta ei voinut sanoa ihan samaa.

Koitin kovasti heitellä virveliä ja heilutella haavia. Muistin kaikki lukeneeni lukuisat tarinat varmasta saaliista. Saattaa olla, että kotiin täältä tuodut sammet ja lohet ovat sittenkin tulleet Taiston varmasta lammikosta. Joskus ovat tulleet makoisina savustuspöntön kautta. Mutta ei tänään minulle sintin sinttiä! Neljän kilon lohi jäi vain haaveeksi...

Vuoksen Kalastuspuisto

Mainostoimisto Dominus

Kalastajan saappaissa - Osa 2

Vuoksen kalastuspuisto on kalakeidas keskellä kaupunkia

Vuoksen Kalastuspuisto on elämyksellinen virkistysalue. Eikä tarjontaan kuulu pelkästään kalastus, vaan esimerkiksi ravintolapalvelut, rantasauna ja Karjalainen kotitalo; Hiljan piha. Hiljan piha kiinnosti meitä eniten ja lähdimme muutaman sadan metrin päähän kävellen.

Matkalla pysähdyttiin rantamökille ihastelemaan kaunista säätä ja Taisto kertoi meille paikan historiasta. Vuoksen Kalastuspuistosta ja sen historiasta voit lukea täältä.

Kesällä on kaikkialla kaunista. Täällä on hätkähdyttävän
kaunista syksylläkin. Ja varmasti aina.

Hiljan piha on ihastuttava. Kesällä se toimii kotieläinpuistona, lampaita, kanoja, sikoja. Ensi kesänä pihalle saattaa tulla hevonenkin.
Nyt pihaa laitetaan kuntoon Joulumaata varten. Joulumaan avajaistilaisuus pidetään 9. joulukuuta kello 12 Karjalaisella kotipihalla. Joulumaassa on myyjäiset, tonttujen paja ja huhujen mukaan siellä on maailman suurin lumilyhty, jos lunta vain tulee tarpeeksi. Kannattaa siis käväistä ehdottomasti joulumaassa!

Kotipihan kaikki rakennukset on siirretty Etelä-Karjalan alueelta. Siirretyt rakennukset on asetettu perinteisen pihapiirin mukaisesti. Kuvassa on Imatran vanhin rakennus. 

Kalastupuistoon on rakenenttu aito eteläkarjalaiskylä.
Kerroksittain erilaisia tyylejä. Pieni aikamatka vuosien taakse.

Tikkaita kiivetessä mietin voiko Imatran vanhimman rakennuksen portaat kestää ihmisen painoa.
Kyllähän ne kesti, selvästi vahvaa tekoa!

Vanhaa toimivaa kaivoa on pakko kokeille. Toimivaa historaa meille
mieluisalla tavalla. Lapset varmaan tykkäis! Koska mekin tykätään. Aikuiset fiksut naiset.



 "Miks tällä betonisella karhullakin on lohi, mutta miuta ei onnistanut'?"

Vierailu alkoi olla loppusuoralla ja olimme erittäin onnellisia uusista elämyksistä. Yleensä maakuntamatkailua tulee tehtyä kesäisin, mutta vähintään yhtä antoisaa se on näin marraskuussakin!

Taisto taisi huomata kuitenkin pienen pettymyksen kasvoiltani ja vei meidät savustamon kautta takaisin rantaan. Antoi minulle jättimäisen kokoisen haavin ja sanoi sanoi: ”Onneksi meillä on täällä tämä lohiallas, nyt saat varmasti sen lohen! ” Ilmeeni taisi kirkastua hetkessä ja sain kun sainkin 4 kilon lohen!!! Nauratti ja heilutin onnellisena ja ylpeänä saalistani.

Kiinni on! Oikeesti ihan mielettömän hienoa.

Sitten katsoin pyristelevää kalaa ja näin surun sen silmissä. ”Voinko päästää tän nyt takaisin uimaan?” Ja niin kala pääsi takaisin veteen lajitovereidensa seuraan.

Kalan pois päästäminen ei sittenkään kovin paljon haittaa. Täältä saa syömistä
ja virvokkeita nälän pitimiksi ihan rahalla. Jos sattuu olemaan huono tai hellämielinen kalastaja.

Vuoksen Kalastuspuisto

Mainostoimisto Dominus