sekä historian havinaa Kaljusen lomamökeillä
Myrskyn jälkeen on pouta sää.. No ei nyt ihan pouta, vähän harmaan pilvistä. Mutta aika ihana päivä lähteä vierailulle Kaljusen lomamökeille. Laila Kaljunen oli meitä vastassa. Olimme siis Laikossa. Hauskaa ja äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä nämä Laikkolaiset. Varsinkin Laila. Laikosta sanotaankin :"Tarjolla ois Laikkoa, josta ei elämä kaikkoa. Hilpeä on mieli, murteena lupsakka Karjalan kieli. Kuulet sanat; mie ja sie, onko täällä onnen tie?" Kaljusen lomamökkejä on 3, kaikki on ihan rannassa ja todella rauhallisilla paikoilla, erämaassa. Ainakin minusta ne ovat ihan erämaassa. |
| Lomamökit on tunnelmallisia ja perinteisiä erämaamökkejä. |
 |
| Satu osaa mennä jo tosi hyvin korkkareissa metsään! |
 |
| Tämä mökin sauna sijaitsee ihanassa niemessä. Niemessä, missä ei ole mitään muuta. Paitsi tietysti se mökki. |
 |
| Ihana tuuli. |
Kaikkien mökkien ympärillä on paljon tilaa ja mukavaa maastoa. Ennen se maasto oli metsää. Sitten tuli Asta ja Veera myrskyt ja ne oli todella rajuja myrskyjä. Jännittävä tunne kun katsoo aukeaa. Tietää ettei se ole hakkuuaukea, vaan myrskyn jälkiä. Oikeesti luonto on tosi voimakas. Ja silti kaikki täällä näyttää niin kauniilta. Ja jotenkin tosi rauhalliselta ja turvalliselta.
 | |||
| Tässä oli ennen metsää. Sitten Asta ja Veera vei sen. Vaikuttavaa. |
 |
| Laila esittelee rakasta löytöään. |
Laila kertoi meille paljon tarinoita. Kerran hän löysi veden pohjasta tällaisen kauniin puun. Todella kauniin. Ja aika erikoisen. Mikäköhän se on ollut? Laila ei jäänyt miettimään vaan pyysi museoihmisen arvioimaan löytöään. Ja sitten selvisi, että se on joskus aikojen alussa ollut ase. Joku harppuuna tai semmonen.
 |
| Jotenkii tällei ne varmaan tällä on sit ampunu. |
Sitten mentiin mökille sisään lämmittelemään. Laila oli tehnyt meille eväät. Ihan mielettömän hyvää kotitekoista omenamehua ja juustovoileipiä. Laila kertoi meille, että kun myrsky oli täällä niin yksi saksalainen seurue jäi mottiin juuri tähän mökkiin, useammaksikin päiväksi. Ja Laila tietenkin piti heistä huolta. Vei ruokaa, vettä ja kaikkea tarpeellista. Salaa mietin juustoleipää syödessä, että jos minä jään jonnekin joskus mottiin niin voisin oikein hyvin jäädä tänne! Laila pitäisi miusta kyllä huolta.
 |
| Ihania juustoeväsleipiä ja oman puun omenoista omatekemää mehua. Herkkua! |
 |
| Laila näytti meille kuvia myrskyjen jäljiltä. |
Kun leivät oli syöty, meidän oli aika jatkaa matkaa. Lähdimme Lailan kanssa pienelle metsäretkelle lähimaastoon. Sen verran mielenkiintoisia juttuja olin jo tässä vaiheessa kuullut, että olin ihan varma että tänään tapahtuu jotain jännittävää...
 | |||||
| Nyt täällä on niin kaunista ja rauhallista. Myrskyjen jälkeen. |
