Härkää sarvista

Ylämaan karjaa Matitalon tilalla

Viimeaikoina ollaan Satun kanssa voitettu itsemme lukemattomia kertoja. Meistä on tullut tosi paljon rohkeampia. Välillä ajattelen etten pelkää mitään. Olen niin rohkea. Saatiin kutsu vierailulle Matintalon tilalle Miettilään. Ei oltukaan yhtään niin rohkeita enää, kun tajuttiin millaisia eläimiä siellä on! Isoa karjaa. Tutustuttiin kuviin etukäteen, ne näyttävät ihan lepposilta, mutta härkä voi painaa 1000 kg. Aika jännittävää! Ja pelottavaa! Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, no en ehkä ihan kirjaimellisesti...Voidaanhan katsoa niitä aidan takaa, tietysti. Kuka nyt niiden aitaukseen edes menisi?

Karjaa on tilalla tosi paljon. Yli 70. Ne on hienon näköisiä. Niillä on aika isot sarvet ja pitkä tukka. Aika söpöjä lehmiä siis.

Matintalon tila on luomutila joka tuottaa ylämaan karjan lihaa. Tilalla on myymälä, josta voi ostaa lihatuotteita suoraan tilalta. Myymälä on auki lauantaIsin ja muuten tilauksesta. Todella lähiruokaa. Ja karjalle syötetään vain omilta pelloilta luomua. Ihan mahtavaa. Nämä eläimet ovat onnellisia, ihan varmasti. Näkeehän sen.

Aikamoinen lehmä. Ja mitkä sarvet.

Nyt kun noi kaikki on tuolla vähän kauempana niin voin poseerata tässä aitauksen vieressä. Mut ota oikeesti nopeesti se kuva!

Eikä! Tuleeks toi nyt tänne?!

Tulihan se! Ja oikeastaan, siehän ootkin aika kiva. Vaikka ootkin ihan lähellä!

Ja osa on ihan pieniä vasikoita. Kuka näitä nyt voisi pelätä?

Joku saattaisi pelätä. Mutta minä en ainakaan pelkää. Kauniita ja kivanoloisia eläimiä. Aika isoja, mutta eihän se haittaa! Satu, ota nyt tää kamera... Ja nyt pitää löytää vain sopiva yksilö.

Tämä näyttää rauhalliselta. Ok, sen sarvi on katkennut, mutta onpahan katu-uskottava.

Ja niin mie sinne vaan menin, Nupun luokse! Nuppu on ihana, miun uusi eläinystävä.

 Lopuksi mentiin Matintalon tilan myymälään. Lähiruokaa oikeasti onnellisista eläimistä. Vähän ostettiinkin, tietysti. Saa nähdä milloin hennon syödä näitä. Vai pääsevätköhän nämäkin joulupukin matkaan?

Mitäköhän herkkuja näistä keksisi...

Maankuuluja lohileipiä

ja paikallisia tuotteita Lohelassa

Seuraava kohteemme oli Lohelassa, ihan valtatie 6 varrella Ruokolahdella. Lohela on perheyritys ja toiminut jo 24 vuotta viihtyisänä ja ainutkertaisena taukopaikkana. Suosittelen ihan kaikkia ohi ajavia pysähtymään tällä taukopaikalla! Ja jos ei ole ohikulkumatkalla, niin on sen verran viihtyisä paikka, että kyllä sinne kannattaa vartavastenkin lähteä.

Kuulin etukäteen huhuja Lohelan ihan mielettömän hyvistä lohileivistä. Ja odotinkin niitä vesikielellä jo edellisenä päivänä. Paikalla meitä oli vastassa Jari Ainasjärvi. Meille tarjoiltiin kahvit perinteisen pirttipöydän äärellä ja aloitettiin vierailu jutustelemalla. Ja tietysti lohileivillä!

Satun ja miun tosiaan piti tehdä töitä sen eteen ettei käyty ihan hetkessä lohileipien kimppuun.

Lohileivässä on kolmea erilaista lohta. Kylmäsavulohta, graavilohta ja lämminsavulohta.

Heti Lohelaan sisään tultaessa huomaa, ettei Lohela ole ihan tuiki tavallinen taukopaikka. Siellä on oikeasti vaikka mitä. Lohelassa myydään muun muassa paikkakuntalaisia käsityötuotteita. Ihan mitä vain ei kelpuuteta myytäväksi, ja kaikki tuotteet ovat kotimaista.
Lohelassa on myös oma metallipaja, jossa valmistetaan kynttelikköjä, hiilihankoja ja muita takka- ja nuotio tuotteita, sekä koukkuja, hakoja ja muita metallitöitä. Ja tietysti käsityönä!

Lohelan myymälässä on kaikenlaisia pieniä ja suuria käsityönä tehtyjä tuotteita. Ja kaikki ihan läheltä.

Käsintehtyjä villasukkia!  Selkeästi hyvin tehtyä, näitä on pakko ostaa. Kunnollisia villasukkia on nykyään niin vaikea löytää.

Ja vuohenmaitokosmetiikkaa. Rakastan vuohenmaitoa, ainakin salaateissa. Nää on varmasti vähintään yhtä mieluisia.

Lohelan pajassa valmistetaan myös tervaa ja erilaisia tervetuotteita.

Satu kiinnostui paikallisen puusepän töistä. Käsintehtyjä kelloja. Täältähän saa hyvät joululahjat!

Ja tietysti vähän kalatuotteita mukaan. Osaankohan kotona tehdä yhtä hyvät leivät? En ehkä. Mutta ainakin kokeilen.

Lohelassa on myös pitopirtti ja savusauna. Pitopirtin voi vuokrata esimerkiksi perhejuhliin. Ja tällöin kalaruoat tulevat Lohelasta, ei kuulosta yhtään hassummalta! Ja "pienenä" lisänä vuokraan kuuluu myös savusauna pyyhkeineen. Lohela sijaitsee vedenäärellä. Tarkemmin Kanalammen äärellä. Joten uimaan pääsee kesällä ja talvella. Kummastelin vähän, talvellakin? No niinpä tietysti: Avantoon! Lohelassa ei kuitenkaan ole tavallista avantoa, vaan lämmitetty avanto uimakopin sisällä. Tähän avantoon taitaisin uskaltautua itsekin...en ehkä kuitenkaan juuri nyt. Vähän myöhemmin. Ehkä.

Lämmitetty avanto sisällä uimakopissa. hmmm... Onko se vesikin sitten lämmintä? Ei kuulemma ole... Mikä avanto se sellainen olisi?

Siis täällähän on koirille oma taukopaikka! Selkeästi mietitty kaikkien asiakkaiden tarpeita.

 Tosi mielenkiintoisia juttuja taas kerran. Satun kanssa saatiin ostettua ensimmäiset joululahjatkin. Erityishuomiota minulta sai koirien taukopaikka. Koirille on nimittäin oma aitaus Lohelan pihassa. Siellä on vedet, kupit ja kakkapussit. Siis kaikki. Olisin hyvin voinut ottaa Ninjan tällekin vierailulle matkaan. No ainakin tiedän missä minä pysähdyn kesälomamatkoilla kun koirat ovat mukana autossa. Ninja olisi ihan varmasti viihtynyt Lohelan koiraparkissa. Ja sen jälkeen olisi päässyt mukaan leijonapolulle...

Ruokolahden metsissä - Osa 3

Patalaiskan lomamökit

Kun kaakaot oli juotu, oli aika tutustua Patalaiskan mökkeihin ja tietysti mennä valmistamaan päivän ateria ja vähän lepäilemään. Ensimmäinen kysymys meiltä oli, että mistä nimi Patalaiska tulee? Se oli herättänyt minussa ja Satussa kiinnostusta alusta lähtien. Patalaiska-nimellä on montakin lähtökohtaa. Ensinnäkin lomamökit tarjoavat luksusta, luonnon rauhaa ja lepoa. Siellä saa siis laiskotella, ihan kaikki ja oikein olan takaa. Alunperin Veli-Matti ajatteli itsekin vain laiskottelevansa, mutta vielä se ei ole onnistunut. Patalaiska juontuu myös Veli-Matin vaimon tyttönimestä. Ei, se ei ollut Laiska vaan Patalainen.

Patalaiskan mökit ovat todella hienoilla paikoilla. Ihan rannassa keskellä melkein erämaata.

Patalaiskan lomamökit ovat korkealuokkaisia hirsimökkejä, jotka soveltuvat ympärivuotiseen käyttöön. Mökeissä on 2-3 makuuhuonetta ja ne ovat hyvinvarusteltuja. Jopa polttopuut on kannettu valmiiksi sisään, joten mökille saavuttua voi heti aloittaa rentoutumisen. Myös lapsiperheet ja lemmikkieläimet on otettu hyvin huomioon mökkien varustelussa. Koirat ja muut lemmikkieläimet pitää kyllä mainita varauksen yhteydessä.
Mökin keittiö on myös todella hyvin varusteltu. Siellä oli kaikki tarvittavat välineet ruoan laittoon.

Nyt Satu ruvetaan kokkaamaan!

Satu löysi selkeästi paremman paikan...

Kivaa kokata metsänantimista. Vaikka tuo kala on oikeesti sieltä K-kaupan matalikolta...

Vähän lisää voita ja tomaattia.

 

Tulihan se apukokkikin sieltä sohvalta!

Tosi jännittävää kokkailla luonnon antimista. Kalankin ostin ihan itse. Karpalot kruunasivat aterian, onneksi käytiin myös suolla. Ja ennenkaikkea on ihan mahtavaa, että erämaat ja muut metsät ei ole kovin kaukana. Ja hienot hirsimökit ja huvilat on ihan siellä metsässä. Pääsee siis tarvittaessa sisälle lämpimään ja kokkaamaan ihan sähköliedellä ja silti on luonnon keskellä.

Kyllä mie tähän tulet teen heti kun vaan tajuan miten toi luukku aukeaa...

Kun luonnon rauhaa ja luksusta on koettu on levon aika!

Luonnon oma tähystelytorni. Hieno kun mikä ja näkyi muuten kauas.

Jäätävän kylmää vettä ja tuleekin. Silti ei malttaisi lähteä pois.

Kaikki mökit sijaitsevat ihan rannassa. Ja mökkien ympärillä on sopivasti tilaa, että saa olla omassa rauhassa. Rannat on niin kauniita näin syksyisinkin. En edes uskalla kuvitella millainen paikka tämä on kesällä. Uskomaton nytkin. Ja kaikki tarvittava, luonto ja elämykset ovat ihan lähellä. Pitää vain saada idea mennä metsään!

Kalastajan saappaissa - Osa 1

Soutaa huopaa edestakas luottaa ... keskellä Vuoksea

Vuoksen kalastuspuisto on aika lailla maailman napa. Idän ja lännen
kohtauspisteessä. Yhtaikaa keskllä maaseutua, kaupunkia ja Vuoksea.

Satu ja minä tehtiin ensimmäinen vierailu Vuoksen Kalastuspuistoon. Hieman meitä jännitti, kaupunkilaistytöt kalastamassa ja vieläpä saaressa ihan Imatran keskustan kupeessa. Onneksi meillä on mukana Juha-Matti kuvaamassa päiväämme, ehkä hän pelastaisi meidät oikein tiukan paikan tullen. Menomatkalla mietittiin, että mitä jos saadaankin kala? Pitääköhän se sitten peratakin itse= Päätimme yhdessä että jos kalaa tulee, niin totta kai perkaamme sen. Ei kai se niin hankalaa voi olla, eihän?

Siis oikeasti. Traktori ja kaikki. Taisto ei antanut mun ajaa vaikka olen käynyt
vaarin traktoriajokurssin. Mutta ympäri saatiin pyöriä...

Kalastuspuiston isäntä on Taisto. Hän odotti meitä. Hän taitaa olla aina paikalla ja on heti huolissaan vieraiden viihtymisestä ja varusteista. Taisto katseli hiukan asuvalintojamme ja yritti ehkä vähän opastaakin, kun halusimme lähteä kirpeässä syyssäässä veneellä Vuokselle. Ilman muuta tahdoimme. Vuoksi on Suomen hienoin kalapaikka ja täällä voi kalastaa ihan veneellä  vaikka talvipakkasesa. Taisto varmisti varustuksemme ja myi meille kalastusluvan. Sellaisen Vuoksella tarvitsee.

Ensimmäinen kalastuslupani ikinä!

Hei valitaanko tää vene? Kyllä varmasti osataan mennä tälläkin. Kalastuspuistossa on valinnanvaraa joka
kalastajan makuun. Ja talvella pääsee kyllä jäällekin.

Kalastuspuistosta saa tarvittavat kalastusvarusteet. Me tarvittiin onki - vai mikä virveli se olikaan.
Ja tietysti haavi haaveittemme vonkaleita varten.

Vakuutimme Taiston ja nuoremman Kainulaisen siitä, että ihan oikeasti valittiin sopivat varusteet. Panostettiin varsinkin saappaisiin, molemmat valitsivat pitkävartisimmat saappaat mitä omistavat. Kalastajan saappaissahan on korkea varsi. Se riitti vakuuttamaan, että pärjäämme. Saatiin kuin saatiinkin asianmukainen kalastuslupa kuntoon ja sopivat kalastusvälineet ja tietenkin soutuvene. Rannassa vielä hieman opastusta ja pelastusliivit. Haavin halusin ehdottomasti mukaan, sillä olin varma että saan vähintäänkin 4 kilon lohen. Sen nostamisessa tulisin tarvitsemaan haavia, Ihan varmasti!

Kun oli aika nousta veneeseen kävi ilmi, ettei Satu ole koskaan soutanut. Olimme kaikki vahvasti sitä mieltä että Satu on tänään se joka soutaa. Niinpä Taisto piti meille pienen opastuksen soutamisesta (ja huopaamisesta).

Kestääköhän tämä vapa vonkaleeni? Vuoksen Fishing Clubin
aikoina herrat kalastajat olivat saaneet ennätyssuuria...

Eri vodenaikoina Vuoksi elää kauniina. Synkinpänänäkin syyspäivänä.

Satu oppi soutamisen (oikeasti huopaamisen) salat erittäin nopeasti! Ei meillä ollut mitään ongelmaa.

Tosin minun kalastuksesta ei voinut sanoa ihan samaa.

Koitin kovasti heitellä virveliä ja heilutella haavia. Muistin kaikki lukeneeni lukuisat tarinat varmasta saaliista. Saattaa olla, että kotiin täältä tuodut sammet ja lohet ovat sittenkin tulleet Taiston varmasta lammikosta. Joskus ovat tulleet makoisina savustuspöntön kautta. Mutta ei tänään minulle sintin sinttiä! Neljän kilon lohi jäi vain haaveeksi...

Vuoksen Kalastuspuisto

Mainostoimisto Dominus