Ruokolahden metsissä - Osa 1

Sienessä ja marjassa marraskuussa.

Viime viikolla vähän uhosinkin, että aion lähteä marjaan ja sieneen, marraskuussa. Ja lähdinkin. Matti, joka tietää paljon marjoista ja sienistä, lähti mukaan. Ja tietysti Satu. Kuten aikaisemmin jo kerroin tavoitteena oli löytää hallavahakasta, talvijuurekasta, valmuskaa ja vähintäänkin suppilovahveroita, pakkasen puremia puolukoita ja ehkä vähän karpaloita.

Koska on jo aika viileää, niin Patalaiskan lomamökkien isäntä Veli-Matti Kesälahti tarjosi meille yhtä mökkiä tukikohdaksi. Patalaiskan lomamökkien maasto on nimittäin oivaakin oivempaa juuri tähän tarkoitukseen. Marjastukseen ja sienestykseen. Toki myös kalastukseen. Olimme tosi innoissamme myös tästä. Oikeasti kiitollisia. Joten lähdettiin metsään, minä, Satu ja Matti.
Kuten ylläolevasta kuvasta voi huomata, ei mustikoista ole tähän aikaan vuodesta juuri mihinkään. Mutta kyllä kirkkaansiniset marjat keskellä syksyä sai hymyn meidän jokaisen huulille.

Sieniäkään ei juuri ollut. Tai sitten ne oli mätiä ja matojen syömiä. Ei suppilovahveroita alkuunkaan! Vain kummia sieniä ja valmiiksi syötyjä! Puolukat sentään menivät suuhuni ihan samantien. Tähän aikaan vuodesta ne on ihan hyviä ja niitä voi syödä.

Namnam puolukkaa!

Vihdoinkin jotain, mitä madot ei ole nakertanut! Matti, mitä nämä ovat?

Matti tiesi mitä nämä sienet ovat. Matti tiesi, että ne ovat syötäviä. Ihan mahtavaa! Syötäviä sieniä!

Löysimme siis kuusilahokkaa. Matti kertoi että se on hyvä ruokasieni.Sen voi paistaa, pakastaa, kuivata, laittaa keittoihin ta muhentaa. Mutta se pitää oikeasti tunnistaa ettei sekoita muihin myrkyllisiin lajitovereihin. Onneksi Matti tunnisti.

 Kun aikamme olimme sieniä etsineet lähdimme rantaan tutkimaan saalistamme. Olin pitänyt yhden herkun salassa muilta ja odotin innolla sen kertomista. Nimittäin kanttarellin! Löysin kanttarellin keskellä lumetonta talvea! Kyllä sitä ihminen tulee pienestä onnelliseksi!

Ei pakkasen purema, ei madonsyömä, ei mätä. Vähän pikkuinen. Ihana keltainen kanttarelli!

Hyvän tuuliset oppitytöt. Ei kai toi musta möykky voi olla syömäkalpoista?

Ai, että tätä kuusilahokkaa voi maistaa ihan raakanakin! No Satu maistappa! Maista!

No mie ainakin maistan! Kyllä, luotan Mattiin että tämä ei ole myrkyllinen,

Kuusilahokka ja pakurikääpä.

Rannassa Matti kertoi meille lisää saaliistamme. Kuusilahokan ja yhden kanttarellin lisäksi löysimme pakurikääpää. Ja vähän puolukoita, mitkä söin. Pakurikääpä on aika mielenkiintoinen juttu. Sitä käytetään luontaislääkinnässä. Pakurikääpää pidetään terveyttä edistävänä ja on tunnettu monipuolisena rohtona jo tuhansia vuosia...Ja se kasvaa koivun kyljessä. Outo kääpä ja vähän rumakin. Se kuivatetaan ja siitä voi keittää vaikka Pakuriteetä, tai mitä ikinä keksiikään. Kunhan olen tuon käävän kuivattanut, lupaan kertoa teille mitä keksin!

Sienisaara, sienikoira ja sienisaalis.

Ei siis löytynyt valmuskaa, vahakasta eikä juurekasta (tai mitä ne nyt sitten olivatkaan...) Mutta kuusilahokkaa, kanttarelli ja pakurikääpä löytyi. Hyviä saaliita nekin!
Sain vähän moitteita kun söin kaikki puolukat. Tarvittaisiin ruokaan nimittäin vähän puolukkaa. Tai karpaloa. Matti tiesi heti hyvän karpalopaikan. Sinne siis!