Leijonaa mie metsästän

Ja oikeesti aion löytää sen täältä Lohelasta!

Kaikki varmaan muistavat Ruokolahden leijonan. Siitä on nyt jo 20 vuotta, ei kyllä uskoisi. Kun Jari Ainasjärvi kutsui meidät vierailemaan Lohelaan, hän kertoi meille Leijonapolusta. Aloin googlettamaan. Ensimmäinen havainto Ruokolahden leijonasta tehtiin 23.6.1992. Eli 20 vuotta sitten. Leijonan ikä villinä ja vapaana on keskimäärin 16-20 vuotta. Mutta tarhattuna se saattaa elää jopa 30 vuotiaaksi. Eli lyhyen laskutoimituksen jälkeen (huom. minun tekemän laskutoimituksen) leijona oikeasti saattaa vielä olla siellä! Jos se oli 20 vuotta sitten tosi nuori ja elänyt koko siihen astisen elämänsä vaikka tarhattuna, niin voi se olla vielä siellä. Mie menen katsomaan! Ja tietysti otan Satun mukaan.

Tätä reittiä kun mennään niin on kaikista parhaimmat mahdollisuudet löytää leijona.

 Leijonapolku on noin 1,5 kilometrin mittainen elämyksellinen luontopolku. Se alkaa ja päättyy Lohelaan. Ja on oikein oiva jaloittelumahdollisuus pitkien automatkojen aikana. Kahvit ja eväät saa tietysti Lohelasta.
Lapset ja koirat ovat varmasti vähintään yhtä innoissaan tästä pysähdyksestö kuin minä ja Satu.

Leijonapolku on merkattu selkeästi tassunjäljillä. Polulta ei siis voi eksyä.

Nämä liukkaat pöllit on kyllä vähän haastavat. Mutta kokeilen, jos sitten löytäisin sen leijonan.

Matkan varrella on erilaisia tehtäviä ja ratoja. Jotka mitä ilmeisimmin auttavat leijonan etsimisessä ja ovat aika mukavia pikkuetappeja. Kannattaa kuitenkin vähän varoa, ettei loukkaannu.

Köysitehtävä on vähän haastava..kyllähän täällä pysyy mutta kun pitäisi edetäkin..

Hei Satu! Täältä ylhäältä näkee vaikka kuinka pitkälle. Tuolla! Tuolla! Tuolla on jotain kellertävää, mee äkkiä katsomaan.

Saara tämä on kyllä jänis. Ei leijona. Mutta aika kiva jänis.

No nyt! Nyt löytyi leijonakin. Tämähän on kiltti ja aika rauhallinen yksilö.

Mie niin tiesin koko ajan että ei niistä jäljistä olisikaan voinut erehtyä! Leijonan jälki mikä leijonan jälki.

Erinomainen pysähdys. Tehtäviä ja kaikkea. Ja onneksi se leijonakin löytyi. Oon aina uskonut että se oli tosi juttu! Nyt on hyvä lähteä kotimatkalle kun on päässyt luontopolulla leijonan jäljille. Tassujen määrä jäi kuitenkin selvittämättä, ensi kerralla sitten!