Suden ja myrskyn jälkiä - Osa 2

Lailan kanssa keräilemässä

Lähdettiin Satu, minä ja Laila Kaljusen lomamökkien maastoon. Ajatuksena keräillä luonnon antimia. Mitäköhän tälle kertaa löytyy. Mietittiin Satun kanssa. Laila ja Satu suunnittelivat meille sopivaa kulkureittiä. Kun minä löysin taas herkkusuulle sopivaa puuhaa.

Laila ja Satu suunnittelee meille sopivaa reittiä.

Taas marjoja marraskuussa! Suuhun vaan!

Laila kertoi että näitä kutsutaan myös Kraakuiksi. Variksenmarjoja taitaa oikeasti olla. Hyvältä maistui jokatapauksessa.

Hienonnäköisiä kääpiä. Jäin heti ihailemaan. Laila sanoi että latvasta laho, joten voin saada käävän.

No, laho oli ihan koko matkalta ja sainkin sitten kantaa tällaista pölliä!

Satu intoutui tutkimaan erilaisia sammal- ja jäkälä lajeja.

Luonto on täynnä erilaisia rikkauksia. Kauniita asioita joista voi tehdä vaikka ja mitä! Pitää kuitenkin muistaa, että ihan kaikkea ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Jokamiehenoikeuksiin ei nimittäin kuulu niin sanotuujen erikoisluonnontuotteiden kerääminen. Ja näitä ovat esimerkiksi paju, sammalet, jäkälät, tuohi, varvut ja kävyt. Ja jos luvan saakin, tai jos on itse maanomistaja kannattaa kerätä ne niin, ettei se vaikuta uusiutumiseen. Kannattaa nimittäin kunnioittaa luontoa. Se maksaa sen ihan varmasti takaisin.

Laila kertoi meille eri lajeista. Kuvassa karhunsammalta. Todella kaunista!

Satu ja päivän saalis!

Sitten nähtiin ison koiran jälki. Laila sanoi, että se on suden. Katsottiin Satun kanssa toisiamme, että ei varmana ole. Sehän on koiran jälki! Tai ehkä joku teki sen lusikalla! Vähän niinkuin leijonanjäljistäkin sanottiin, muka lusikalla tehtyjä. Ja pöh! Laila kuitenkin sanoi, että suden jälkiä ne on. Niitä on aika-ajoin täällä. Välillä ne häviävät kun tulee isompi vierailija. Paljasjalkainen sekin. Karhu. Ei oikein uskottu Satun kanssa. Susiko muka?

Tässä se tassunjälki on.

Siellä se on! Ihka oikea susihukka!

Laila lähetti minulle todistusaineistoa sudesta. No, susihan se. Ei näitä susia kuitenkaan kannata pelätä. Ne pelkäävät ihmistä ja pysyvät omissa oloissaan. Olihan se hienoa, nähdä suden jälki. Ja taitaa olla niin, ettei oltu vain miun mielestä erämaassa. Vaan ihan oikeasti erämaassa. Ja ihan lähellä kaupunkia. Mieletöntä!

Ruokolahden metsissä - Osa 2

Karpaloa, Karpaloa!

Satu pelkää soita. Mutta on nyt päättänyt selättää pelkonsa. Ollaan Satun kanssa huomattu, että kyllä ne pelot voittaa tosi helposti kun on ammattitaitoinen ihminen joka neuvoo ja opastaa. Matti kertoi meille hyvän karpalopaikan. Antoi ohjeet ja kaikki. Ja sinne sitten mentiin, karpaloon!

Mennään vaan Satu! Ei varmasti upota yhteenkään suonsilmäkkeeseen.

 Ja sinne oikeasti mentiinkin. Ja Satu oli reipas. Tosi reipas! Karpaloja alkoi näkyä heti. Ihan mielettömän kokoisia mollukoita! Kyllä Matti ihan oikeesti tiesi hyvän paikan! Ja vieläpä paljasti sen meille...

Mielettömän kaunista maastoa. Ja mielettömasti karpaloita.

Ihan älyttömän hienonnäköisiä karpalot on.

Kyllä mie taidan näitäkin popsia ihan suoraan maasta. Satuhan voi kerätä ne mitkä tulee ruokaan...

Tämä on niin hyvännäköinen, että menee kyllä suoraan suuhun!

Ihan uskomatonta mitä luonto tekee ihmismielelle. Ihan kun oltaisiin taas innokkaita pikkutyttöjä.

Karpaloa, karpaloa, karpaloa!

Variksenmarjoja.

Karpaloita oli ihan älyttömästi! Osa pussiin, osa suuhun. Variksenmarjojakin oli. Mutta niihin ei puututtu. Ei tällä kertaa, koska oli niin kova nälkä. Ja ruokaan tarvittiin karpaloita. No nyt niitä on!
Sitten vain takaisin autolle ja äkkiä Patalaiskan lomamökeille.

Selkeästi tuolla on tulet tehtynä, valmis nuotio oli ihan mieletön juttu!

Tämä on sitä elämää!

Kun saavuttiin paikalle, Veli-Matti oli laittanut meille nuotion valmiiksi ja molemmille oli varattu myös kuumaa kaakaota. Kipin kapin nuotion ääreen lämmittelemään ja nauttimaan kaakaosta! Ihana paikka ja ihana palvelu. Hetki vielä ulkona ja sitten ruoanlaittohommiin mökkiin sisälle.

Ruokolahden metsissä - Osa 1

Sienessä ja marjassa marraskuussa.

Viime viikolla vähän uhosinkin, että aion lähteä marjaan ja sieneen, marraskuussa. Ja lähdinkin. Matti, joka tietää paljon marjoista ja sienistä, lähti mukaan. Ja tietysti Satu. Kuten aikaisemmin jo kerroin tavoitteena oli löytää hallavahakasta, talvijuurekasta, valmuskaa ja vähintäänkin suppilovahveroita, pakkasen puremia puolukoita ja ehkä vähän karpaloita.

Koska on jo aika viileää, niin Patalaiskan lomamökkien isäntä Veli-Matti Kesälahti tarjosi meille yhtä mökkiä tukikohdaksi. Patalaiskan lomamökkien maasto on nimittäin oivaakin oivempaa juuri tähän tarkoitukseen. Marjastukseen ja sienestykseen. Toki myös kalastukseen. Olimme tosi innoissamme myös tästä. Oikeasti kiitollisia. Joten lähdettiin metsään, minä, Satu ja Matti.
Kuten ylläolevasta kuvasta voi huomata, ei mustikoista ole tähän aikaan vuodesta juuri mihinkään. Mutta kyllä kirkkaansiniset marjat keskellä syksyä sai hymyn meidän jokaisen huulille.

Sieniäkään ei juuri ollut. Tai sitten ne oli mätiä ja matojen syömiä. Ei suppilovahveroita alkuunkaan! Vain kummia sieniä ja valmiiksi syötyjä! Puolukat sentään menivät suuhuni ihan samantien. Tähän aikaan vuodesta ne on ihan hyviä ja niitä voi syödä.

Namnam puolukkaa!

Vihdoinkin jotain, mitä madot ei ole nakertanut! Matti, mitä nämä ovat?

Matti tiesi mitä nämä sienet ovat. Matti tiesi, että ne ovat syötäviä. Ihan mahtavaa! Syötäviä sieniä!

Löysimme siis kuusilahokkaa. Matti kertoi että se on hyvä ruokasieni.Sen voi paistaa, pakastaa, kuivata, laittaa keittoihin ta muhentaa. Mutta se pitää oikeasti tunnistaa ettei sekoita muihin myrkyllisiin lajitovereihin. Onneksi Matti tunnisti.

 Kun aikamme olimme sieniä etsineet lähdimme rantaan tutkimaan saalistamme. Olin pitänyt yhden herkun salassa muilta ja odotin innolla sen kertomista. Nimittäin kanttarellin! Löysin kanttarellin keskellä lumetonta talvea! Kyllä sitä ihminen tulee pienestä onnelliseksi!

Ei pakkasen purema, ei madonsyömä, ei mätä. Vähän pikkuinen. Ihana keltainen kanttarelli!

Hyvän tuuliset oppitytöt. Ei kai toi musta möykky voi olla syömäkalpoista?

Ai, että tätä kuusilahokkaa voi maistaa ihan raakanakin! No Satu maistappa! Maista!

No mie ainakin maistan! Kyllä, luotan Mattiin että tämä ei ole myrkyllinen,

Kuusilahokka ja pakurikääpä.

Rannassa Matti kertoi meille lisää saaliistamme. Kuusilahokan ja yhden kanttarellin lisäksi löysimme pakurikääpää. Ja vähän puolukoita, mitkä söin. Pakurikääpä on aika mielenkiintoinen juttu. Sitä käytetään luontaislääkinnässä. Pakurikääpää pidetään terveyttä edistävänä ja on tunnettu monipuolisena rohtona jo tuhansia vuosia...Ja se kasvaa koivun kyljessä. Outo kääpä ja vähän rumakin. Se kuivatetaan ja siitä voi keittää vaikka Pakuriteetä, tai mitä ikinä keksiikään. Kunhan olen tuon käävän kuivattanut, lupaan kertoa teille mitä keksin!

Sienisaara, sienikoira ja sienisaalis.

Ei siis löytynyt valmuskaa, vahakasta eikä juurekasta (tai mitä ne nyt sitten olivatkaan...) Mutta kuusilahokkaa, kanttarelli ja pakurikääpä löytyi. Hyviä saaliita nekin!
Sain vähän moitteita kun söin kaikki puolukat. Tarvittaisiin ruokaan nimittäin vähän puolukkaa. Tai karpaloa. Matti tiesi heti hyvän karpalopaikan. Sinne siis!

Minä lähden sienestämään ja marjastamaan

Marraskuu sopii siihen hyvin.

Mie tykkään kerätä kanttarelleja kesällä. Ja suppilovahveroita syksyllä. Niistä on helppo innostua. Keväällä käyn etsimässä korvasieniä. Ja marjatuksestakin tykkään. Puolukat, mustikat, hillat ja karpalot ovat jokatytön juttuja. Mutta alkukesäisin tykkään kerätä metsämansikoita ja vadelmia. Satukin tykkää, mutta ei ole yhtään niin innoissaan kuin minä. Imatran seutu on tähän ihan paras.

Kesä alkaa metsämansikoista. Loppukesäisin saaliiksi löytyy vähän muutakin...

Mutta nyt minä aion vähän ottaa haastetta vastaan. Aion lähteä marjastamaan ja sienestämään ensi viikonloppuna. Satun aion ottaa mukaan - vaikka hänestä ei ehkä kovin paljoa apua ole. Mutta olen ottanut selvää. On yksi Matti, joka osaa neuvoa.

Ensi viikonloppuna ruokolahtelaisen mökin hellalla paistuu voissa ja sipulissa juuri kerätyt sienet. Olen ehkä kalastanut siian vonkaleen ja maustanut sen keräämilläni katajanmarjoilla. Ja ilman muuta syömme sen pikkuisen pakkasen puremien puolukoiden kanssa. Matti sanoo, että ne ihan parhaita. Olen varma, että Satu tykkää.

Nyt on vähän haastetta: siian saan varmasti. Jos ei muuta niin Vuoksenniskan K-kaupan matalikolta. Lähiruokaa sieltäkin. Puolukoista olen myös varma, ehkä joku karpalokin. Katajanmarjat löydän kyllä ja saan ehkä kerätä ne - onkohan se laitonta? Vasta toisen vuoden marjoja, ihan tummansinisiä aion kerätä. Mutta sitten on se haaste. Aion hakea talvijuurekasta. Se kestää pakkasen ja on herkullinen. Hallavahakas on juuri tämän ajan sieni eikä se pane pakkasesta pahakseen. Sitä on varmasti Ruokolahdella. Mutta lähden etsimään varsinaisesti valmuskoita. Keltavalmuskaa erityisesti. Se käyttäytyy syksyssä ihan kuten suppilovahverokin. Joita löydän varmasti ja jotka kelpaavat aivan hyvin pannulle. Tietääkö kukaan paikkoja?

Näitä sieniä - hallavahakasta, talvijuurekasta, valmuskaa ja suppilovahveroita - lähden etsimään. Kuvat kotihiiri.com

Voi olla, että saaliiksi tulee näitä, eli suppilovahveroita. Maukkaita nekin! Kuvat kotihiiri.com

Voi myös olla, että suppilovahverot näyttää lähinnä tältä. Kuvat kotihiiri.com