Patasuti vai patasusi?

Kaljusen Laila neuvoi, minä tein.

Rakastuin ensisilmäyksellä karhunsammaleen.

Kävin hetki sitten Kaljusen lomamökeillä, niinkuin varmasti muistatte. Teimme pienen retken maastoon ja keräiltiin luonnon antimia. Tietysti maanomistajan luvalla. Nimittäin jäkälät, sammalet ja sensemmoiset vaativat maanomistajan luvan, siis niiden kerääminen vaatii. Ja hyvä niin, sillä niiden uusiutuminen kestää tovin jos toisenkin.
Kuitenkin Lailan (maanomistajan) kanssa keräiltiin kanervaa ja sitten näimme karhunsammalta. Voi että kun se on kaunista! Mitäköhän tästä voisi tehdä? Ehkä jotain koristeita, mietin.
Laila kertoi minulle, että toki voi tehdä koristeita, mutta ennenmuinoin karhunsammalesta tehtiin patasuteja. Hetken mietin patasuti...hmmmm...Laila! Mie haluan tehdä myös patasusia! Mitä ne on? "Parempi tehdä suteja kuin susia" Laila sanoi ja kertoi minulle patasudeista. Ja sitten minä päätin tehdä tänään patasutin. Ja se oli helppoa. Kannattaa kokeilla!

Tarvitset karhunsammalta, sakset ja narua. Itse valitsin perinteisen näköistä narua. Vähän samannäköistä kuin ennen muinoin.

Kieputa narua symmetrisen karhunsammal nipun ympärille noin 6 cm:n matkalta. Niin että vihreää karhunsammalta jää noin 5 cm narukieputuksen ulkopuolelle. Kannattaa jättää narun aloituspää näkyviin niin saa sitten tehtyä solmun.

Leikkaa saksilla karhunsammalen juuret pois. Jätä kuitenkin muutama senttimertri jäljelle niin sammalet ei pääse niin helposti karkaamaan.

Eikö olekin hieno? Ja ihan oma tekemä!

Ripusta patasuti roikkumaan näkyvälle paikalle, muka kuivumaan. Oikeasti ihan vain ja ainostaan muiden ihasteltavaksi!

Meniköhän tämä nyt ihan ohjeiden mukaisesti...Mitä olette mieltä? Patasuti vai patasusi?

Suden ja myrskyn jälkiä - Osa 2

Lailan kanssa keräilemässä

Lähdettiin Satu, minä ja Laila Kaljusen lomamökkien maastoon. Ajatuksena keräillä luonnon antimia. Mitäköhän tälle kertaa löytyy. Mietittiin Satun kanssa. Laila ja Satu suunnittelivat meille sopivaa kulkureittiä. Kun minä löysin taas herkkusuulle sopivaa puuhaa.

Laila ja Satu suunnittelee meille sopivaa reittiä.

Taas marjoja marraskuussa! Suuhun vaan!

Laila kertoi että näitä kutsutaan myös Kraakuiksi. Variksenmarjoja taitaa oikeasti olla. Hyvältä maistui jokatapauksessa.

Hienonnäköisiä kääpiä. Jäin heti ihailemaan. Laila sanoi että latvasta laho, joten voin saada käävän.

No, laho oli ihan koko matkalta ja sainkin sitten kantaa tällaista pölliä!

Satu intoutui tutkimaan erilaisia sammal- ja jäkälä lajeja.

Luonto on täynnä erilaisia rikkauksia. Kauniita asioita joista voi tehdä vaikka ja mitä! Pitää kuitenkin muistaa, että ihan kaikkea ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Jokamiehenoikeuksiin ei nimittäin kuulu niin sanotuujen erikoisluonnontuotteiden kerääminen. Ja näitä ovat esimerkiksi paju, sammalet, jäkälät, tuohi, varvut ja kävyt. Ja jos luvan saakin, tai jos on itse maanomistaja kannattaa kerätä ne niin, ettei se vaikuta uusiutumiseen. Kannattaa nimittäin kunnioittaa luontoa. Se maksaa sen ihan varmasti takaisin.

Laila kertoi meille eri lajeista. Kuvassa karhunsammalta. Todella kaunista!

Satu ja päivän saalis!

Sitten nähtiin ison koiran jälki. Laila sanoi, että se on suden. Katsottiin Satun kanssa toisiamme, että ei varmana ole. Sehän on koiran jälki! Tai ehkä joku teki sen lusikalla! Vähän niinkuin leijonanjäljistäkin sanottiin, muka lusikalla tehtyjä. Ja pöh! Laila kuitenkin sanoi, että suden jälkiä ne on. Niitä on aika-ajoin täällä. Välillä ne häviävät kun tulee isompi vierailija. Paljasjalkainen sekin. Karhu. Ei oikein uskottu Satun kanssa. Susiko muka?

Tässä se tassunjälki on.

Siellä se on! Ihka oikea susihukka!

Laila lähetti minulle todistusaineistoa sudesta. No, susihan se. Ei näitä susia kuitenkaan kannata pelätä. Ne pelkäävät ihmistä ja pysyvät omissa oloissaan. Olihan se hienoa, nähdä suden jälki. Ja taitaa olla niin, ettei oltu vain miun mielestä erämaassa. Vaan ihan oikeasti erämaassa. Ja ihan lähellä kaupunkia. Mieletöntä!