Suden ja myrskyn jälkiä - Osa 2

Lailan kanssa keräilemässä

Lähdettiin Satu, minä ja Laila Kaljusen lomamökkien maastoon. Ajatuksena keräillä luonnon antimia. Mitäköhän tälle kertaa löytyy. Mietittiin Satun kanssa. Laila ja Satu suunnittelivat meille sopivaa kulkureittiä. Kun minä löysin taas herkkusuulle sopivaa puuhaa.

Laila ja Satu suunnittelee meille sopivaa reittiä.

Taas marjoja marraskuussa! Suuhun vaan!

Laila kertoi että näitä kutsutaan myös Kraakuiksi. Variksenmarjoja taitaa oikeasti olla. Hyvältä maistui jokatapauksessa.

Hienonnäköisiä kääpiä. Jäin heti ihailemaan. Laila sanoi että latvasta laho, joten voin saada käävän.

No, laho oli ihan koko matkalta ja sainkin sitten kantaa tällaista pölliä!

Satu intoutui tutkimaan erilaisia sammal- ja jäkälä lajeja.

Luonto on täynnä erilaisia rikkauksia. Kauniita asioita joista voi tehdä vaikka ja mitä! Pitää kuitenkin muistaa, että ihan kaikkea ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Jokamiehenoikeuksiin ei nimittäin kuulu niin sanotuujen erikoisluonnontuotteiden kerääminen. Ja näitä ovat esimerkiksi paju, sammalet, jäkälät, tuohi, varvut ja kävyt. Ja jos luvan saakin, tai jos on itse maanomistaja kannattaa kerätä ne niin, ettei se vaikuta uusiutumiseen. Kannattaa nimittäin kunnioittaa luontoa. Se maksaa sen ihan varmasti takaisin.

Laila kertoi meille eri lajeista. Kuvassa karhunsammalta. Todella kaunista!

Satu ja päivän saalis!

Sitten nähtiin ison koiran jälki. Laila sanoi, että se on suden. Katsottiin Satun kanssa toisiamme, että ei varmana ole. Sehän on koiran jälki! Tai ehkä joku teki sen lusikalla! Vähän niinkuin leijonanjäljistäkin sanottiin, muka lusikalla tehtyjä. Ja pöh! Laila kuitenkin sanoi, että suden jälkiä ne on. Niitä on aika-ajoin täällä. Välillä ne häviävät kun tulee isompi vierailija. Paljasjalkainen sekin. Karhu. Ei oikein uskottu Satun kanssa. Susiko muka?

Tässä se tassunjälki on.

Siellä se on! Ihka oikea susihukka!

Laila lähetti minulle todistusaineistoa sudesta. No, susihan se. Ei näitä susia kuitenkaan kannata pelätä. Ne pelkäävät ihmistä ja pysyvät omissa oloissaan. Olihan se hienoa, nähdä suden jälki. Ja taitaa olla niin, ettei oltu vain miun mielestä erämaassa. Vaan ihan oikeasti erämaassa. Ja ihan lähellä kaupunkia. Mieletöntä!

Ruokolahden metsissä - Osa 3

Patalaiskan lomamökit

Kun kaakaot oli juotu, oli aika tutustua Patalaiskan mökkeihin ja tietysti mennä valmistamaan päivän ateria ja vähän lepäilemään. Ensimmäinen kysymys meiltä oli, että mistä nimi Patalaiska tulee? Se oli herättänyt minussa ja Satussa kiinnostusta alusta lähtien. Patalaiska-nimellä on montakin lähtökohtaa. Ensinnäkin lomamökit tarjoavat luksusta, luonnon rauhaa ja lepoa. Siellä saa siis laiskotella, ihan kaikki ja oikein olan takaa. Alunperin Veli-Matti ajatteli itsekin vain laiskottelevansa, mutta vielä se ei ole onnistunut. Patalaiska juontuu myös Veli-Matin vaimon tyttönimestä. Ei, se ei ollut Laiska vaan Patalainen.

Patalaiskan mökit ovat todella hienoilla paikoilla. Ihan rannassa keskellä melkein erämaata.

Patalaiskan lomamökit ovat korkealuokkaisia hirsimökkejä, jotka soveltuvat ympärivuotiseen käyttöön. Mökeissä on 2-3 makuuhuonetta ja ne ovat hyvinvarusteltuja. Jopa polttopuut on kannettu valmiiksi sisään, joten mökille saavuttua voi heti aloittaa rentoutumisen. Myös lapsiperheet ja lemmikkieläimet on otettu hyvin huomioon mökkien varustelussa. Koirat ja muut lemmikkieläimet pitää kyllä mainita varauksen yhteydessä.
Mökin keittiö on myös todella hyvin varusteltu. Siellä oli kaikki tarvittavat välineet ruoan laittoon.

Nyt Satu ruvetaan kokkaamaan!

Satu löysi selkeästi paremman paikan...

Kivaa kokata metsänantimista. Vaikka tuo kala on oikeesti sieltä K-kaupan matalikolta...

Vähän lisää voita ja tomaattia.

 

Tulihan se apukokkikin sieltä sohvalta!

Tosi jännittävää kokkailla luonnon antimista. Kalankin ostin ihan itse. Karpalot kruunasivat aterian, onneksi käytiin myös suolla. Ja ennenkaikkea on ihan mahtavaa, että erämaat ja muut metsät ei ole kovin kaukana. Ja hienot hirsimökit ja huvilat on ihan siellä metsässä. Pääsee siis tarvittaessa sisälle lämpimään ja kokkaamaan ihan sähköliedellä ja silti on luonnon keskellä.

Kyllä mie tähän tulet teen heti kun vaan tajuan miten toi luukku aukeaa...

Kun luonnon rauhaa ja luksusta on koettu on levon aika!

Luonnon oma tähystelytorni. Hieno kun mikä ja näkyi muuten kauas.

Jäätävän kylmää vettä ja tuleekin. Silti ei malttaisi lähteä pois.

Kaikki mökit sijaitsevat ihan rannassa. Ja mökkien ympärillä on sopivasti tilaa, että saa olla omassa rauhassa. Rannat on niin kauniita näin syksyisinkin. En edes uskalla kuvitella millainen paikka tämä on kesällä. Uskomaton nytkin. Ja kaikki tarvittava, luonto ja elämykset ovat ihan lähellä. Pitää vain saada idea mennä metsään!

Ruokolahden metsissä - Osa 2

Karpaloa, Karpaloa!

Satu pelkää soita. Mutta on nyt päättänyt selättää pelkonsa. Ollaan Satun kanssa huomattu, että kyllä ne pelot voittaa tosi helposti kun on ammattitaitoinen ihminen joka neuvoo ja opastaa. Matti kertoi meille hyvän karpalopaikan. Antoi ohjeet ja kaikki. Ja sinne sitten mentiin, karpaloon!

Mennään vaan Satu! Ei varmasti upota yhteenkään suonsilmäkkeeseen.

 Ja sinne oikeasti mentiinkin. Ja Satu oli reipas. Tosi reipas! Karpaloja alkoi näkyä heti. Ihan mielettömän kokoisia mollukoita! Kyllä Matti ihan oikeesti tiesi hyvän paikan! Ja vieläpä paljasti sen meille...

Mielettömän kaunista maastoa. Ja mielettömasti karpaloita.

Ihan älyttömän hienonnäköisiä karpalot on.

Kyllä mie taidan näitäkin popsia ihan suoraan maasta. Satuhan voi kerätä ne mitkä tulee ruokaan...

Tämä on niin hyvännäköinen, että menee kyllä suoraan suuhun!

Ihan uskomatonta mitä luonto tekee ihmismielelle. Ihan kun oltaisiin taas innokkaita pikkutyttöjä.

Karpaloa, karpaloa, karpaloa!

Variksenmarjoja.

Karpaloita oli ihan älyttömästi! Osa pussiin, osa suuhun. Variksenmarjojakin oli. Mutta niihin ei puututtu. Ei tällä kertaa, koska oli niin kova nälkä. Ja ruokaan tarvittiin karpaloita. No nyt niitä on!
Sitten vain takaisin autolle ja äkkiä Patalaiskan lomamökeille.

Selkeästi tuolla on tulet tehtynä, valmis nuotio oli ihan mieletön juttu!

Tämä on sitä elämää!

Kun saavuttiin paikalle, Veli-Matti oli laittanut meille nuotion valmiiksi ja molemmille oli varattu myös kuumaa kaakaota. Kipin kapin nuotion ääreen lämmittelemään ja nauttimaan kaakaosta! Ihana paikka ja ihana palvelu. Hetki vielä ulkona ja sitten ruoanlaittohommiin mökkiin sisälle.