Tyttöjen kelkkailu retki
 |
| Satua vähän jännitti, itse taisin olla enemmän innoissani. |
Moottorikelkkailijoiden puheenjohtaja Jenni Rautio kutsui meidät kelkkailemaan. Ei oikeasti hurjastelemaan, vaan rauhalliselle retkelle luonnon keskelle. Katsomaan paikkoja ja ulkoilemaan ja viihtymään. Mutta moottorikelkoilla. Vähän jännitti, mutta enemmän olin innoissani. En ollut koskaan aikaisemmin ajanut kelkalla, eikä ollut Satukaan. Jenni on ajanut kelkkoja jo vuosia. Ja on aika hyvä. Joten oltiin kyllä erinomaisessa opissa. Jenni kertoi heti ettei meidän kannata lähteä umpihankeen, vaan ajella valmiilla urilla.
Pienen opastuksen jälkeen lähdettiin tosi toimiin.
 |
| Onneksi on kunnon varusteet! |
Suuntasimme aika nopeasti jäälle. Pienen maaston jälkeen. Valmiita reittejä kylläkin. Jenni kertoi meille kaikki säännöt ja nopeusrajoitukset jotka pitää ottaa huomioon. Ja me tietysti teimme juuri niin! Ajettiin ensin Hiirensalmen laavulle missä paistettiin makkaraa ja juotiin kermavaahtokaakaota. Pikkuisen luksusta keskellä luontoa.
Tämän jälkeen haluttiin ehdottomasti vielä ajella joten mentiin vielä Pohjalankilan kylän laavulle. Hieno paikka sekin, mutta oli kyllä pieni polte päästä takaisin ajelemaan.
 |
| Jäälle vaan! |
 |
| Kermavaahtoa ja kaakaota. |
 |
| Joko voidaan mennä? Mennään jo! |
 |
| Välillä pysähdyttiin tarkastelemaan luonnonihmeitä. |
 |
| Satu oli alkumatkan kyydissä mutta lopulta itsekin uskaltautui ajamaan. Ja innostui! |
 |
| Miulle tämä oli ihan mieletön kokemus, sopivasti vauhtia ja mieletön ympäristö! |
Välillä sitä on itsekin ehkä hieman kauhistellen ja ehkä hieman paheksuenkin katsellut moottorikelkkailijoiden menoa. Mutta nyt kun itse pääsi kokeilemaan, niin ymmärtää että kuinka mieletön harrastus on kyseessä. Moottorikelkkailijoilla on selkeät säännöt ja rajoitukset, niitä noudattamalla ei häiriötä kenellekään synny. Ihan mieletön kokemus, elämys. Ihan koukussa olen, pakkohan se on myöntää.
