Imatran Hiisi sihisi ja säikäytti
Mentiin siis Ukonlinnaan kahville. Olin kuullut, että Imatralla on
Hiisi. Ihka oikea hiisi. Se asuu Vuoksessa. En sen kummemmin ole oikein
sitä uskaltanut ajatella, koko Hiisiä olemassa. Mitä jos se olisi tullut vaikka
kellumaan? Siinä olisi kyllä mennyt pasmat sekaisin! No nyt ulkoilun
jälkeen olin valmistautunut kahvikupposeen ja ehkä pullaankin. Mutta EI
en ollut valmistautunut tapamaan Hiisiä! Mutta siinä se oli, ihmetteli joulukuusen koristeita. Taisin vähän kiljahtaa. Ja Satua nauratti! No se nauruhan tarttui sillä hetkellä kun Hiisi tarttui minun käteeni tervehtiäkseen. Eihän se mitään puhunut, katseli vain suurilla silmillään ja ihmetteli!
 |
| Esittäytyminen. Hiisi. Saara. Satu. |
 |
| Eihän siitä kahvin juonnista mitään tullut, haluttiin lähteä Hiisin kanssa ulos! |
 |
| Siinä yhdessä käsikädessä suunnistettiin Saimaan jäälle. |
 |
| Ajattelin auttaa Hiisiä, ettei se liukasti. Juuri toisinpäinhän se sitten todellisuudessa meni. |
 |
| Kyllä Hiisi on vahva! |
 |
| No ei ihan niin vahva, mutta kyllä tämä napakelkka liikkeelle lähti! |
 |
| Hiisi ihmettelee jäätynyttä Saimaata. Hiiden koti, Imatran Vuoksi ei nimittäin jäädy. |
Vielä yksi yhteiskuva uusista kaveruksista ja sitten on Hiiden aika palata kotiin. Voi että olen onnellinen, että tapasin tämän ihmeellisen ja salamyhkäisen Hiiden. Imatran seudulla kannattaa matkailla, siellä Hiiden voi nähdä, ihan oikeasti. Ja se on kiltti, vaikka vähän näyttää jännittävältä. Eikä se sihise oikeasti ollenkaan. Se on hyvin hiljainen ja lempeä.
